Olen tehnyt töitä osa-aikaisena matkatoimittajana ja usein reissussa kuulemani kommentit ovat olleet jotain tämän kaltaista: "Ihanaa! Pääset siis matkustamaan ja sinulle vielä maksetaan siitä!" "Matkatoimittajan työhän on kaikkien unelmatyö. Oletpa onnekas!"
Tässä kohtaa allekirjoittanut yleensä katsoo vähän vaivaantuneena alaviistoon tehden silmillään puolikaaren. "Niin, osa-aikaisesti kyllä vain – ei ainoastaan tällä työllä tule toimeen."
Elämäntapamatkaaminen, uusien ihmisten tapaaminen ja uraputki maailmankansalaisena - nämä kaikki kuulostavat kyllä tavoiteltavilta asioilta. Mutta onko matkatoimittajan homma niin ruusuista, kuin voisi unelmoida?
Tim Leffel kirjoitti osuvan
myytinmurtoblogauksen koskien matkatoimittajan ammattia. Tässä tiivistys seitsenkohtaisesta selityksestä, miksi matkatoimittaminen ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista – vaikka on se sitäkin aika ajoin. Tässä yleisimpiä myyttejä liittyen matkakirjoittamiseen:
1.
Matkatoimittaja elättää itsensä kirjoittamalla. Maailmassa on kourallinen ihmisiä, jotka reissaavat maailmalla, kirjoittavat siitä ja elävät hyvin kirjoittamisesta saadulla korvauksellaan. Riittävän tulotason ylläpitämiseen tarvitaan paljon ostettuja artikkeleita ja tasainen julkaisutahti. Yhtälö voi olla helpommin mahdollinen, jos matkat kohdistuvat pienen budjetin Aasian maihin.
2.
Toimituspäälliköt haluavat juttuja uusilta kirjoittajilta. Yleinen skenaario: matkatoimittaja tarjoaa lehdelle juttua ja suositun matkalehden toimituspäällikkö kertoo elävänsä juttuylitarjonnan yltäkylläistä kautta. Useiden lehtien keskeiset artikkelit on jo paitsi päätetty - myös tehty seuraavaa neljää numeroa mukaillen. Uuden kirjoittajan pitää esittää ideansa ytimekkäästi, ajoissa ja niin, että juttu istuu lehden konseptiin.
3.
Matkakohde on juttuaihe itsessään. "Olen matkaamassa kahden kuukauden päästä Aasiaan, voisin tehdä paikanpäältä jotain juttua. Miltä kuulostaisi?" Matkatoimitukset vastaanottavat jatkuvasti satoja yhtä ympäripyöreitä juttuaiheita ilman mitään järkevää juttukärkeä. Toimituspäällikköjä ei kuitenkaan kiinnosta ihmisten reissut, he haluavat aiheen.
4.
Lukijat haluavat yksityiskohtaisia selityksiä kirjoittajan henkilökohtaisista kokemuksista. Verkko on täynnä matkablogeja - ja näin ollen matkoistaan kirjoittavia henkilöitä. Nämä jutut keskittyvät usein kuitenkin niin keskeisesti matkaajan omien henkilökohtaisten yksityisasioiden ympärille, että vain harva, ystäviä ja sukulaisia lukuun ottamatta, jaksaa kiinnostua. Ammattilainen jättää liian tarkat selvitykset ruoansulatuksen toiminnasta ja omasta tylsyysasteestaan juttujen ulkopuolelle.
5.
Matkalehdet suosivat pitkiä juttuja. Juuri mistään aikakauslehdestä ei löydy nykyään kuin pari pidempää artikkelia. Myös matkalehdet suosivat pieniä vinkkauksia, teräviä kärkiä, yksityiskohtia, joiden ideaali kirjoituspituus on kuvattavissa yhdellä sanalla: lyhyt.
6.
Kirjoitat jutun, se julkaistaan pian, kirjoittaja saa palkkionsa. Vain osa lehdistä maksaa jutusta heti, kun se on tilattu ja toimitettu hyväksytysti. Moni taho tahtoo roikottaa maksua siihen hetkeen, kun artikkeli sitten joskus julkaistaan. Tämä on suoraan sanottuna täysin hanurista - mutta minkäs teet. Matkajuttujen korvaukset ilmestyvätkin tilille usein vasta reilusti matkalta palattua.
7.
Kaikki matkalta kertyneet kulut katetaan. Suurin osa matkajutuista tilataan freelancer-kirjoittajilta, mikä on lehtien kannalta kätevää, sillä heidän ei tarvitse maksaa kertyneitä kuluja tai muita palkkakuluja. Näin ollen matkalla nautitut pad thait ja crème brûléet menevät lähes poikkeuksetta omaan piikkiin.
Turha lopettaa kirjoitusta kuitenkaan turhaan pessimismin edessä – on työssä puolensakin. Moni edellä mainituista myyteistä liittyvät rahaan. Matkatoimittajan työ tarjoaa kuitenkin jotain paljon enemmän kuin suuren tukun kahisevaa: täysin uudenlaisia kokemuksia, mitä erikoisimpien ihmisten tapaamista ja hetkittäisiä mieltä räjäyttäviä vapauden tunteita. Niille on hankala laittaa hintalappua.
Omalta osaltani voin sanoa, että osa-aikaisena matkatoimittajana pääsee nauttimaan työn parhaista puolista – ja silti säästyy pahimmalta rahastressiltä. Kaiken tämän jälkeen todettakoon, että matkatoimittajan työ on yhä omalla unelmatöiden TOP5-listalla.
Asuin aikoinaan muutaman kuukauden Barcelonassa ja satuin olemana paikalla
