Neretvajoen varrella

Jostain syystä päädyn aina kuvaamaan matkoillani paikallisia ikäihmisiä. Tuntuu siltä, että he osaavat hyödyntää oman kotikaupungin tarjoamia virikkeitä ja ovat jo aikoja sitten luopuneet intohimosta kiirettä kohtaan. Tietysti kuka tahansa elämästä ja hetkestä nauttiva ihminen on kaunis, mutta usein tuntuu siltä, että vasta kokemuksien kartuttama ikä aukaisee silmät paikallista erityisyyttä kohtaan.

Tämän kuvan etualalla on joukko bosnialaisia herrasmiehiä pelaamassa korttia Neretvajoen rannalla helteisenä heinäkuisena iltapäivänä. Samalla nuorempi ikäpolvi kahlaa viileässä virtavedessä.

Taustalla siintävä kirkas Neretva on yksi kauneimmista näkemistäni joista. Tein kuluneena kesänä joen kanssa lähempää tuttavuutta kolmetuntisen koskenlaskureissun aikana. Kuohut olivat varsin pienet, elämysmatkan pääosassa olivat tällä kertaa kaunis jokea reunustava kallionseinämä, järjettömän kirkas vesi ja raikkaan vuoristoilman käsinkosketeltava puhtaus.

Koskenlaskureissun järjesti kolmihenkinen perheyritys, Kenoraft (yhteystiedot löytyvät mm. Facebookista, hakusanalla Neretva Rafting). Heikohkosti englantia taitava perheen poika vetää reissut samalla kun eläköityneet vanhemmat kokkailevat seikkalijoille aterioita. 40 euroa kustantavia reissuja järjestetään pikkukaupungissa Konjicissa, jonne pääsee Sarajevosta kahden tunnin junareissulla.

Jos melontaelämys ei nappaa, voi päivän aina viettää joen varrella seuraamalla paikallisia vanhuksia toimissaan.

Unelmaduuni maailmalla – osa 1

Finnair on freesannut ilmettään ja saanut massoja liikkeelle viime viikkoina laittaessaan hakuun elämystenmetsästäjän työpaikan.

Haussa oleva Quality hunter, eli laadunmetsästäjä kiertää ympäri maailmaa ja raportoi blogimuotoisesti finskille ja yleisölle parhaista paikoista, hotelleista, palvelusta ja muista hyvään matkaelämykseen vaikuttavista seikoista.

Paikkoja on tarjolla neljä ja pestin pituus on kaksi kuukautta, joten pysyvämmästä unelmaduunista ei kuitenkaan ole kyse.

Jos elämäntilanne olisi eri, olisin niiin hakenut jo tähän hommaan.

ps. Tänään on viimeinen hakupäivä!!

(Kuva: Finnair)

Hyvä linkkivinkki Conan O'Brianilta

Hei vaan!

Kiire ei vieläkään ole hellittänyt, niinpä yritänkin seuraavina kuukausina laittaa tänne hieman lyhyempiä vinkkejä, jotta blogi taas elävöityisi.

Tämä loistava vinkki tuli vastaan tänään: entinen Late Night -kasvo Conan O'Brian tweettasi nettisivusta Craigslist, jota kautta hän oli saanut hyvän häälahjaidean. Sivuilla esitellään kaupunkikohtaisesti hyviä asumis-, ostos-, keikka-, ja muita hyviä ajanviettovinkkejä. Helsingillekin löytyy oma osionsa.

Jos suunnitteilla on esimerkiksi pidennetty loma Euroopassa, kannattaa Craigslist pitää mielessä!

Tänne voisin palata juuri nyt

(Iguazu Falls. Vesimassan aiheuttaman kohinan voi kuulla yhäkin.)

Pahoittelut, postaus on ollut vähän tauolla.. yrityksen perustaminen on vienyt aika paljon voimia ja aikaa.. kumma juttu! Todellisuuspakoa harrastaessani olen selaillut vuoteen 2007 sijoittuvia kuvia Etelä-Amerikasta ja aloin haaveilemaan teleporttauksesta. Tässä muutamia valikoituja otoksia, joiden avulla voin paitsi verestää omia muistoja, toivottavasti myös siirtää hyviä tunnelmia teille.

(Paraguyalainen kengänkiillottaja breikillä.)

(Matkalla Bolivian suola-aavikoille. Flamingot veivät sydämen.)

(Aavikolla tuulee. Salar de Uyuni.)

(Ladyt La Pazissa.)

(Biking has never been so extreme.)

(Aurinkojumalten jäljillä, Perun rannikko)

(Arvaa kuka?)

Eka kerta se on aikuisellekin

Törmäsin vastikään yhdysvaltaisen Sherry Lea Ottin blogiin, jossa elämäntapareissaaja muistelee ensimmäistä ulkomaanmatkaansa kymmenen vuotta sitten.

Ott oli 30-vuotias ensimatkaaja ja vierailun kohteeksi oli valikoitunut työkaverin kotimaa, Turkki. Kaiken piti olla järjestettyä. Lennot oli varattu etukäteen ja majapaikkana toimisi työkaverin perheen koti. Kokemuksia matkustamisesta ei ollut, mutta niitä ei juuri tarvittaisikaan, kaikesta huolehtisi työkaveri ja tämän perhe.

Matkan alkuun ilmestyi yllättäen mutkia ja nainen päätyi viettämään alkumatkansa yksin Istanbulissa ihmetellen sormia polttavia teelaseja ja epäkäytönnöllisiä matkashekkejä vieraan kielen ja kulttuurin ympäröimänä. Tuntemattomasta kumpuavat epävarmuuden tunteet sekoittuivat kiehtovaan uteliaisuuteen, jota jatkuvat aistiärsykkeet ruokkivat.

Lukiessani naisen muistelmia ja peruskäytäntöihin liittyviä vaikeuksia, muistui mieleen joskus itsekin kokemiani hämmennyksen hetkiä ja arkuuden tunteita, joita erityisesti ensimatkalainen kokee hankalissa tilanteissa: tingatessa huijaritaksin hintaa alas tai pohtiessa parasta tapaa löytää majapaikka kyläpahasesta, jonne saapuu iltahämärässä.

Olin itse ensimmäistä kertaa ulkomailla vanhempieni kanssa iässä, jolloin omat jalat eivät vielä kantaneet. Ensimmäiselle omalle reissulle suuntasin 16-vuotiaana viettäessäni yhden kesäkuukauden Lontoossa. Matkustaminen ja yksin kulkeminen oli suhteellisen helppoa, olinhan aikaisemminkin seurannut yleisiä lentokenttäkäytäntöjä (mind your bag!) ja huomannut, että paikallisilta voi aina kysyä apua neuvottomuuden koittaessa. Tunnenkin päässeeni helpolla!

Matkustamisen kynnys on nykyään Euroopassa todella alhainen. Nuoret matkustavat itsenäisesti, kauas ja paljon. Ei ole harvinaista tavata 18-vuotiasta maailmanympärimatkaajaa rinkka selässään, huolet taakse heitettynä. Kaikille kuitenkaan ensimmäisiä matkakokemuksia ei kartu vielä teni-iässä. Yllättävät epävarmuuden hetket voivat nakertaa aikuismatkaajan hermoja ja itsetuntoa. Kehen voi luottaa, mistä kysyä neuvoa? Aikuiselmää leimaavat harkinnanvaraisuus ja suunnitelmallisuuus. Matkoilla taas ei voi - eikä pidäkään - suunnitella kaikkea, aina edes perusjuttuja.

Suuri arvostus aikuisiällä aloittaneille reissaajille! Oli ikävuosia sitten 30 tai 70, koskaan ei ole myöhäistä.

(Kuvassa allekirjoittanut on ensimmäisellä pitkällä reppureissullaan Meksikossa. Mukana huolet heivannut matkatoveri Varpu.)