Kaupunkitaide: Ne on ne pienet jutut..

Tein piristävän havainnon tänä aamuna kiiruhtaessani paikasta x kohtaamiseen y. Vuorikadun jalankulkijoita ilahduttaa tällä hetkellä seinätiiliin liimattu tilataideteos, jossa on valokuvattu tiiliseinän ohikulkijoita. Suurin osa ihmisistä kulkee hartiat lysyssä kohti määränpäätään, osa on pysähtynyt poseeraamaan.

Kumminkohan itse tekisi?

Oma Flow mansikka, muu Exit mustikka

(Kuva: Kultakolikon puraisu Missy Elliotin keikalla. Couldn't help my self. Taustalla olevalla mimmillä hyvä meininki.)

Suuntaan parinkymmenen minuutin kuluttua Suomen - ja kenties maailman - parhaille festivaaleille: Helsingin Suvilahdessa pidettävään Flow'hun. Vaikka naapurissa tapahtuva kesäkauden päättävä musiikkikarkelo on eittämättä PARAS, mainitsematta ei voi jättää heinäkuisella Balkanin matkalla koettua mainiota - ja mittavaa - Exit-festaria.

Serbian pohjoisosassa sijaitsevassa toiseksi suurimmassa kaupungissa Novi Sadissa pidettävä Exit pitää sisällään paljon samoja ominaispiirteitä kuin suomalainen muun muassa elektronista musiikkia, funkia, folkia, soulia ja indie-musiikkia tarjoava kolmepäiväinen Flow. Serbian festarit kestävät tosin neljä päivää ja tapahtumapaikkana on vaatimattomasti kaupunkia ympäröivän joen reunalla sijaitseva linnake.

Festivaali sai alkunsa, kun vapaaehtoisvoimin järjestetyllä musiikkitapahtumalla haluttiin ilmaista yleistä kyllästyneisyyttä Balkanin maiden välistä sotaisaa meinikiä vastaan. Exit otettiin vastan avosylin ja festarin kymmenvuotissynttäreitä vietetään ensi vuonna. Sinne siis! Ainoana miinuksena mainittakoon välillä ahdistanut ihmispaljous ja brittifestarivierailijoiden tauoton sekoilu. (Toim.huom. vilkkuvat pirunsarvipannat pitäisi kieltää lailla.)

Exitissä esiintyy vuosittain isoja nimiä, niinpä ennakkoon varattu 65 euron arvoinen lippu maksoi itsensä erittäin hyvin takaisin. Itse viihdyin eritoten Röyksoppin, Missy Elliotin ja LCD Sound Systemsin keikoilla. Tämänvuotiseen esiintyjäkaartiin kuului lisäksi festarille ominaista tyyliä noudattavien Chemical Brothersin ja Crystal Castlesin lisäksi myös erikoisempia valintoja, kuten klassisempi Faith no More. Ei napannut. Lisäksi mieleen jäi huolella sekoillut Sexy Sushi. Joku saattaisi todeta rosoisella äänellä: "You took too much wo-man, you took too much".

Jeps.. nyt pitää juosta. Villa Nah odottaa. Vaikka hehkutankin aidosti ulkomaisen mustikan puolesta, ei teollisuusalueen viikonlopuksi vallannutta mansikkaa voita mikään.

Henkäys eurooppalaista kahvilakulttuuria... Helsingissä!

Ystävä vinkkasi Annankadun ja Lönnrotinkadun kulmassa olevasta tunnelmallisesta italialais-portugalilaisesta kahvilasta nimeltä Posto. Vaeltelin viikonloppuna vinkatulla suunnalla ja päätin tarkastaa paikan. Lönnrotinkatu 9:ssä odottikin iloinen yllätys: pieni, tunnelmallinen, aito ja edullinen(!) espressokahvila on viimeinen saapunut kaupunkiin. Kahvin hinta järkyttää allekirjoittanutta viikosta toiseen, mutta silti kofeiiniaddikti pulittaa kuumasta kupistaan heittämällä neljäeurosen.

Takaisin Poston pariin. Muuten niin karulla betonikadulla kahvilan edusta erottui edukseen. Ikkunan edessä koreili pari pikkuruista pöytää ja sisällä välittömän huomion kiinnitti komea krominen espressokone.

Paikka on eittämättä pikkuruinen ja myy omistajiensa perinteitä kunnioittaen espresson (1,5 € !) lisäksi portugalilaisia ja italialaisia herkkuja, muun muassa pastel de nataa, tiramisua sekä aitoa italialaista gelatoa. Myynnissä on myös portugalilaisia ja italialaisia gourmet-tuotteita.

Terassilla oli hyvä hymyillä: Cappuccinon (2,40 €), kahden pallon jäätelöannoksen (3,50 €), 30-asteisen auringon (0 €) ja hyvän seuran (priceless) puitteissa Posto pääsi Helsingin lempikahviloideni kärkeen.