Neretvajoen varrella

Jostain syystä päädyn aina kuvaamaan matkoillani paikallisia ikäihmisiä. Tuntuu siltä, että he osaavat hyödyntää oman kotikaupungin tarjoamia virikkeitä ja ovat jo aikoja sitten luopuneet intohimosta kiirettä kohtaan. Tietysti kuka tahansa elämästä ja hetkestä nauttiva ihminen on kaunis, mutta usein tuntuu siltä, että vasta kokemuksien kartuttama ikä aukaisee silmät paikallista erityisyyttä kohtaan.

Tämän kuvan etualalla on joukko bosnialaisia herrasmiehiä pelaamassa korttia Neretvajoen rannalla helteisenä heinäkuisena iltapäivänä. Samalla nuorempi ikäpolvi kahlaa viileässä virtavedessä.

Taustalla siintävä kirkas Neretva on yksi kauneimmista näkemistäni joista. Tein kuluneena kesänä joen kanssa lähempää tuttavuutta kolmetuntisen koskenlaskureissun aikana. Kuohut olivat varsin pienet, elämysmatkan pääosassa olivat tällä kertaa kaunis jokea reunustava kallionseinämä, järjettömän kirkas vesi ja raikkaan vuoristoilman käsinkosketeltava puhtaus.

Koskenlaskureissun järjesti kolmihenkinen perheyritys, Kenoraft (yhteystiedot löytyvät mm. Facebookista, hakusanalla Neretva Rafting). Heikohkosti englantia taitava perheen poika vetää reissut samalla kun eläköityneet vanhemmat kokkailevat seikkalijoille aterioita. 40 euroa kustantavia reissuja järjestetään pikkukaupungissa Konjicissa, jonne pääsee Sarajevosta kahden tunnin junareissulla.

Jos melontaelämys ei nappaa, voi päivän aina viettää joen varrella seuraamalla paikallisia vanhuksia toimissaan.

Oma Flow mansikka, muu Exit mustikka

(Kuva: Kultakolikon puraisu Missy Elliotin keikalla. Couldn't help my self. Taustalla olevalla mimmillä hyvä meininki.)

Suuntaan parinkymmenen minuutin kuluttua Suomen - ja kenties maailman - parhaille festivaaleille: Helsingin Suvilahdessa pidettävään Flow'hun. Vaikka naapurissa tapahtuva kesäkauden päättävä musiikkikarkelo on eittämättä PARAS, mainitsematta ei voi jättää heinäkuisella Balkanin matkalla koettua mainiota - ja mittavaa - Exit-festaria.

Serbian pohjoisosassa sijaitsevassa toiseksi suurimmassa kaupungissa Novi Sadissa pidettävä Exit pitää sisällään paljon samoja ominaispiirteitä kuin suomalainen muun muassa elektronista musiikkia, funkia, folkia, soulia ja indie-musiikkia tarjoava kolmepäiväinen Flow. Serbian festarit kestävät tosin neljä päivää ja tapahtumapaikkana on vaatimattomasti kaupunkia ympäröivän joen reunalla sijaitseva linnake.

Festivaali sai alkunsa, kun vapaaehtoisvoimin järjestetyllä musiikkitapahtumalla haluttiin ilmaista yleistä kyllästyneisyyttä Balkanin maiden välistä sotaisaa meinikiä vastaan. Exit otettiin vastan avosylin ja festarin kymmenvuotissynttäreitä vietetään ensi vuonna. Sinne siis! Ainoana miinuksena mainittakoon välillä ahdistanut ihmispaljous ja brittifestarivierailijoiden tauoton sekoilu. (Toim.huom. vilkkuvat pirunsarvipannat pitäisi kieltää lailla.)

Exitissä esiintyy vuosittain isoja nimiä, niinpä ennakkoon varattu 65 euron arvoinen lippu maksoi itsensä erittäin hyvin takaisin. Itse viihdyin eritoten Röyksoppin, Missy Elliotin ja LCD Sound Systemsin keikoilla. Tämänvuotiseen esiintyjäkaartiin kuului lisäksi festarille ominaista tyyliä noudattavien Chemical Brothersin ja Crystal Castlesin lisäksi myös erikoisempia valintoja, kuten klassisempi Faith no More. Ei napannut. Lisäksi mieleen jäi huolella sekoillut Sexy Sushi. Joku saattaisi todeta rosoisella äänellä: "You took too much wo-man, you took too much".

Jeps.. nyt pitää juosta. Villa Nah odottaa. Vaikka hehkutankin aidosti ulkomaisen mustikan puolesta, ei teollisuusalueen viikonlopuksi vallannutta mansikkaa voita mikään.

Ovo je Balkan

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta Balkan? Ainakin euroviisukappaleet, joiden kertosäkeessä kierrätetään oman niemimaan jaloa kutsumanimeä haitarin poljennan tahdissa. Allekirjoittaneen kesäreissu kohdistuikin tänä vuonna haitaripopin lähteille: Serbiaan, Kroatiaan ja Bosnia-Hertsegovinaan.

Unkarin alapuolella lepäävät entisen Jugoslavian valtiot voivat aiheuttaa jonkin verran haasteita muistettavuuden kannalta. Uusia valtioita syntyy aina muutaman vuoden välein ja eri paikkojen kyseenalainen itsenäisyys ihmetyttää pohjoista matkaajaa.

Lyhyt muistinvirkistys entisen Jugoslavian valtioista lieneekin paikallaan. Aikaisemmin kuusi sosialistista liittotasavaltaa (Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia) muodostivat Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan. Nykyään entisillä liittotasavalloilla on omat valtiot rajoineen ja rauha vallitsee suurimmassa osassa maita (Serbiasta itsenäisyyttä hakevaa Kosovoa lukuun ottamatta), mutta etniset ristiriidat eivät ole vieläkään täysin pyyhkiytyneet muistista.

Lähtemättä politisoimaan liikaa aiheesta sanottakoon, että serbit ovat hyvin ylpeitä entisen Jugoslavian isäntävaltion statuksestaan, kroatialainen vannoo oman rannikkovaltionsa erinomaisuuden nimeen ja bosnialainen eroaa omasta mielestään täysin naapureistaan. Toki eroavaisuuksia löytyy, mutta jo pelkästään alueen lähihistoriaa katsoen ei ole yllättävää, kuinka samankaltaisia Balkanin maat ovat aina ruokakulttuurista kieleen ja yleiseen tapakulttuuriin.

Koska hyviä vinkkejä on monia, teen useamman bloggauksen Balkanista. Matka alkoi Serbian pääkaupungista Belgradista, joka ihastutti ja ihmetytti rappioarkkitehtuurillaan. Historiaa hehkuvien roomalaisten rakennusten viereen kasatut neuvostorumilukset luovat kokonaisuuden, jota voi joko ihastella tai kauhistella. Valinta on vierailijan käsissä. Mutta lisää Serbiasta ja Belgradista myöhemmin.

Jotta päästään takaisin kevyeen Balkan-tunnelmaan voi taustalle jättää soimaan Serbian tämänvuotisen euroviisukappaleen, jonka nimi kääntyy Tämä on Balkan. Jos joku ei pelannut viihdyttävää Euroviisu-juomapeliä itse tapahtuman aikaan, voi tviisumuistoa verestää Cityn ohjeiden ja Norjan viisusivuilta löytyvien klippien avulla.