Jostain syystä päädyn aina kuvaamaan matkoillani paikallisia ikäihmisiä. Tuntuu siltä, että he osaavat hyödyntää oman kotikaupungin tarjoamia virikkeitä ja ovat jo aikoja sitten luopuneet intohimosta kiirettä kohtaan. Tietysti kuka tahansa elämästä ja hetkestä nauttiva ihminen on kaunis, mutta usein tuntuu siltä, että vasta kokemuksien kartuttama ikä aukaisee silmät paikallista erityisyyttä kohtaan.Tämän kuvan etualalla on joukko bosnialaisia herrasmiehiä pelaamassa korttia Neretvajoen rannalla helteisenä heinäkuisena iltapäivänä. Samalla nuorempi ikäpolvi kahlaa viileässä virtavedessä.
Taustalla siintävä kirkas Neretva on yksi kauneimmista näkemistäni joista. Tein kuluneena kesänä joen kanssa lähempää tuttavuutta kolmetuntisen koskenlaskureissun aikana. Kuohut olivat varsin pienet, elämysmatkan pääosassa olivat tällä kertaa kaunis jokea reunustava kallionseinämä, järjettömän kirkas vesi ja raikkaan vuoristoilman käsinkosketeltava puhtaus.
Koskenlaskureissun järjesti kolmihenkinen perheyritys, Kenoraft (yhteystiedot löytyvät mm. Facebookista, hakusanalla Neretva Rafting). Heikohkosti englantia taitava perheen poika vetää reissut samalla kun eläköityneet vanhemmat kokkailevat seikkalijoille aterioita. 40 euroa kustantavia reissuja järjestetään pikkukaupungissa Konjicissa, jonne pääsee Sarajevosta kahden tunnin junareissulla.
Jos melontaelämys ei nappaa, voi päivän aina viettää joen varrella seuraamalla paikallisia vanhuksia toimissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti