Törmäsin vastikään yhdysvaltaisen Sherry Lea Ottin blogiin, jossa elämäntapareissaaja muistelee ensimmäistä ulkomaanmatkaansa kymmenen vuotta sitten.
Ott oli 30-vuotias ensimatkaaja ja vierailun kohteeksi oli valikoitunut työkaverin kotimaa, Turkki. Kaiken piti olla järjestettyä. Lennot oli varattu etukäteen ja majapaikkana toimisi työkaverin perheen koti. Kokemuksia matkustamisesta ei ollut, mutta niitä ei juuri tarvittaisikaan, kaikesta huolehtisi työkaveri ja tämän perhe.
Matkan alkuun ilmestyi yllättäen mutkia ja nainen päätyi viettämään alkumatkansa yksin Istanbulissa ihmetellen sormia polttavia teelaseja ja epäkäytönnöllisiä matkashekkejä vieraan kielen ja kulttuurin ympäröimänä. Tuntemattomasta kumpuavat epävarmuuden tunteet sekoittuivat kiehtovaan uteliaisuuteen, jota jatkuvat aistiärsykkeet ruokkivat.
Lukiessani naisen muistelmia ja peruskäytäntöihin liittyviä vaikeuksia, muistui mieleen joskus itsekin kokemiani hämmennyksen hetkiä ja arkuuden tunteita, joita erityisesti ensimatkalainen kokee hankalissa tilanteissa: tingatessa huijaritaksin hintaa alas tai pohtiessa parasta tapaa löytää majapaikka kyläpahasesta, jonne saapuu iltahämärässä.
Olin itse ensimmäistä kertaa ulkomailla vanhempieni kanssa iässä, jolloin omat jalat eivät vielä kantaneet. Ensimmäiselle omalle reissulle suuntasin 16-vuotiaana viettäessäni yhden kesäkuukauden Lontoossa. Matkustaminen ja yksin kulkeminen oli suhteellisen helppoa, olinhan aikaisemminkin seurannut yleisiä lentokenttäkäytäntöjä (mind your bag!) ja huomannut, että paikallisilta voi aina kysyä apua neuvottomuuden koittaessa. Tunnenkin päässeeni helpolla!
Matkustamisen kynnys on nykyään Euroopassa todella alhainen. Nuoret matkustavat itsenäisesti, kauas ja paljon. Ei ole harvinaista tavata 18-vuotiasta maailmanympärimatkaajaa rinkka selässään, huolet taakse heitettynä. Kaikille kuitenkaan ensimmäisiä matkakokemuksia ei kartu vielä teni-iässä. Yllättävät epävarmuuden hetket voivat nakertaa aikuismatkaajan hermoja ja itsetuntoa. Kehen voi luottaa, mistä kysyä neuvoa? Aikuiselmää leimaavat harkinnanvaraisuus ja suunnitelmallisuuus. Matkoilla taas ei voi - eikä pidäkään - suunnitella kaikkea, aina edes perusjuttuja.
Matkustamisen kynnys on nykyään Euroopassa todella alhainen. Nuoret matkustavat itsenäisesti, kauas ja paljon. Ei ole harvinaista tavata 18-vuotiasta maailmanympärimatkaajaa rinkka selässään, huolet taakse heitettynä. Kaikille kuitenkaan ensimmäisiä matkakokemuksia ei kartu vielä teni-iässä. Yllättävät epävarmuuden hetket voivat nakertaa aikuismatkaajan hermoja ja itsetuntoa. Kehen voi luottaa, mistä kysyä neuvoa? Aikuiselmää leimaavat harkinnanvaraisuus ja suunnitelmallisuuus. Matkoilla taas ei voi - eikä pidäkään - suunnitella kaikkea, aina edes perusjuttuja.
Suuri arvostus aikuisiällä aloittaneille reissaajille! Oli ikävuosia sitten 30 tai 70, koskaan ei ole myöhäistä.
(Kuvassa allekirjoittanut on ensimmäisellä pitkällä reppureissullaan Meksikossa. Mukana huolet heivannut matkatoveri Varpu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti