Haaveiletko matkasta maailman ympäri?

Budjetti: Älä keksi pyörää uudestaan tai tee turhaa selvitystyötä, joku sen on kuitenkin jo tehnyt. Eräs suomalainen pariskunta on tehnyt erittäin hyvää dokumentaatiota oman maailmanympärimatkansa reiteistä, budjeteista ja hyvistä paikoista. Erityisesti heidän koostama maakohtainen budjettiarvio on hyvä työkalu pidempää reissua suunnittelevalle. Täältä löytyy lisäksi erittäin kattava englanninkielinen budjettimatkaajan tietopankki. Check!

Oppaat: Ilman matkaopasta matkaaminen voi olla joidenkin mielestä jännittävää. Minusta se on vain typerää. Oppaista saa paljon perustietoa maista, kulttuureista, paikkojen historiasta ja hintatasoista. Erityisesti niissä olevat kartat tulevat usein tarpeeseen. Luonnollisestikin oppaiden tarjoamia perustietoja kannattaa kartuttaa juttelemalla paikallisten ihmisten ja muiden reissaajien kanssa. Yleensä ihmiset kantavat parasta tietoa mukanaan. Hyviä englanninkielisiä oppaita tekevät ainakin: Lonely Planet, Foot Print ja Rough Guide. Itse suosin listan ensimmäistä, erityisesti sen karttojen vuoksi. Suomeksi mielenkiintoista ja ajankohtaista tietoa voi löytää Mondon matkakirjoista. Kaikista niistä ei kuitenkaan löydy karttoja tai ovat tosi huonoja, jolloin ne pitää hankkia erikseen.

Lennot: Halpalentoyhtiöitä ja erilaisia lentojen hintavertailusivustoja on niin paljon, että niiden vertailu tuntuu välillä erittäin raskaalta. Tässä muutamia hyviä sivustoja, mistä etsiä halpoja lentoja: Itä-Eurooppa, vertaa tarjouksia (eritoten Euroopassa), Jenkkilä, kokoelmasivu halpalentoyhtiöstä.

Missio: Eikö pelkkä reissaaminen reissaamisen vuoksi tai riippukeinussa löhöily kiinnosta? Aktiivimatkailun muodot ovat nykyään monet. Eri maat tarjoavat lukuisia kehitysprojekteja, vapaaehtoistyönmuotoja ja muita yleishyödyllisiä tehtäviä joilla voit pitää itsesi aktiivisena – ja ehkä vähän pelastaa maailmaa siinä sivussa. Tänne on koottu suuri maakohtainen lista erilaisista work and travel- ja muista hyväntekeväisyysprojekteista, joihin voi ottaa osaa tienpäällä. Usein paikat tarjoavat majapaikan ja ruokaa työtä vastaan. Joskus auttaminen on palkkiovapaata.

Majoitus: Matkaoppaat ovat tässäkin usein hyödyksi. Aina tiepäällä ei ole wlania tai tietokonetta saatavilla. Kun netti löytyy, kannattaa ajankohtaista tietoa etsiä edullisia majoituspaikkoja ja hostelleja listaavilta verkkosivuilta, kuten hostelworld ja hostels.

Pakkaaminen: Maailman ympäri matkaamisen perusajatus liittyy erilaisissa ympäristöissä, kulttuureissa – ja sääolosuhteissa viipymiseen. Näin ollen viisas pakkaa jo etukäteen kaikkien sääolosuhteiden vaatekerrat (mieluusti isoihin minigrip-pusseihin, etteivät kastu jos rinkka kastuu), makuupussin, vaelluskengät tai sadetta kestävät lenkkarit, peruslääkkeet, ohuen pyyhkeen, hygieniatarpeet ja erilaisia erävälineitä omien mieltymysten mukaan. Minimalismi on kaiken a ja o. Allekirjoittaneen kaltaisille materialisteille tämä on väillä pirun vaikeaa.

Fiilis: Keep it good. Välillä väsyttää. Sitten kannattaakin unohtaa hetkeksi suunnitelmat ja jämähtää paikoilleen.

(Kuva: Flickr, Creative Commons)

Lentäjä, tunnetko piston sydämessäsi?

Olen aina ollut reissaamisen ylin ystävä - pitäen sisällään lentomatkustamisen. Toisaalta vaalin nykyään arjessani ekologisuutta ja asioiden kestävyyttä eräänä keskeisenä arvona.

Lentomatkustamiseen liittyvä saastuttamiseen määrä aiheuttaakin himomatkaajan sydämessä oudon piston. Pitäisikö reissaamista vähentää sen takia? "Ei missään nimessä!" ääni alitajunnasta kiljahtaa. "Olisinko sitten vain ajattelematta asiaa ja jatkaisin vanhoilla linjoilla?".. tämäkään ei tunnu hyvältä.

Alkuvuonna ilmestyneessä Mondossa (1/2010) haastateltiin Suomen Kiinan-suurlähettilästä Lars Backströmiä. Mies on kansainvälisen ammattinsa lisäksi suuri matkustamisen ystävä ja käynyt jo tässä vaiheessa maailman kaikissa valtioissa. Itse asiassa tavoite tuli täyteen jo vuonna 1994 Moldovassa. Sen lisäksi, että fiilistelin miehelle karttuneiden kokemusten määrää, jäi mieleeni jutun lopussa ollut Backströmin kommentti: "Olen ollut onnekas eläessäni matkustamisen kultakautena."

Jutussa todetaan tämän viittaavan miehen ajatukseen siitä, kuinka ilmastonmuutoksen takia lentäminen voi olla tulevaisuudessa sallittua vain harvoille etuoikeutetuille. Ajatus on kuumottava. Useilla eri tasoilla. Onko kultakausi siis ohi? Maailmanhan pitäisi olla juuri nyt globaaleimmillaan ja avoimimmillaan. Mutta ei, ilmastonmuutoksen realiteetit ovat kaikkien nähtävillä. Biopolttoaine, kunpa sinut jo keksittäisin/annettaisiin tulla julki/kaupallistettaisiin!

En tiedä, kuinka moni todellisuudessa pohtii lentomatkustamisesta syntyviä suuria päästöjä. Ajatus: "Jee, lomalle!" on varmasti monelle tutumpi. En ole tässä paraskaan jeesustelija, toimitanhan itse erään suomalaisen lentoyhtiön lentokonelehteä.

Oman mielenrauhan vuoksi pyrin kuitenkin seuraavaan kolmeen asiaan:

1. Suosin pitkiä reissuja. Tällöin maiden väliä kuljetaan paljon junalla, busseilla ja muilla hidasta matkailua tukevilla välineillä. (Kannattaa muuten muutenkin tutustua erittäin kiinnostavaan Slow-liikkeeseen!) Muutenkin pitkä ajankohta mahdollistaa irtautumisen kotimaan tehtävistä, uutisista ja muusta oman arjen ympärillä pyörivistä asioista.

2. Mietin muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi Helsingistähän pääsee junalla läpi Aasian ja sieltä junalla ja laivalla aina Australiaan saakka! Aikaa tämä kyllä vaatii. Some day.

3. Pyrin käymään nyt siellä, mihin on vaikea päästä neljänkymmenen vuoden kuluttua – tai mihin en taivu neljänkymmenen vuoden kuluttua..;). Lentomatkustamisen mahdollisen kartellin vuoksi tällaisia paikkoja voisivat olla esimerkiksi: Islanti, Grönlanti ja Amerikat. Eläkepäivien patikkareissuja ja muita hitaita matkamuotoja voikin sitten harjoittaa hyvillä mielin, kun on nuorena sukeltanut haiden kanssa, pyöräillyt vuoristoteitä alas ja juonut tequilaa Meksikossa. Jos ei mietitiä ympäristötuhoa ja liikkumisen vaikeutumista, miksei näitä kaikkia toki voisi tehdä vielä seitsemänkymppisenäkin.

ps. Olen julkaissut blogin etusivulle kyselyn liittyen lentomatkustamisen dilemmaan. Vastaa nyt ihmeessä!

(Kuva: Flickr, Creative Commons)

Pehmopornolla buustia matkamyyntiin?

Luulin aluksi, että tämä on vitsi. Ei.

Venäläinen lentoyhtiö Avianova on tehnyt mainosvideon, jossa lentoemot laajentavat toimenkuvaansa tarjoilusta lentokoneen pesuun. Hikistä hommaa, vaatteet vähenevät bikineihin ja hikikarpalo pitää nuolaista ylähuulelta. Onneksi fallosletkut suihkuttavat välillä viilentävää vettä runkojen päälle.

Video katkaisi australialaisten lentoemäntien ammattiyhdistyksen selän. Avianovan markkinointimainonnasta valituksen tehnyt ammattiyhdistys haluaa kieltää mainosten levittäminen. Pelkona on, että lentoemännät joutuvat vastaavien mainosmateriaalien myötä suuremmissa määrin seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

Avianovalta ei juuri ymmärrystä valitustaan ole vielä syntynyt. Vuotaneen tiedon mukaan samaisella yhtiöllä on seuraavaksi tekeillä alastomien lento-emojen koristama lentokonekalenteri.

Punaisten lyhtyjen arvoitus

Kävin alkuvuodesta ensimmäistä kertaa punaisista lyhdyistä, polkupyöristä ja pilven polttelusta kliseisimmin tunnetussa Amsterdamissa. Viehättävä kaupunki tuli mieleen, kun törmäsin artikkeliin, jossa eräs matkaaja tiivistää oivasti vallitsevaa tunnelmaa Red Light Destrictiltä.

Hollantilainen lain koura ei punaisten lyhtyjen alueita - ainakaan rangaistusmielessä - läpsi ja usein pohtimani mystifioinnin laki tulikin paina päällä todistettua: näkyvä ikkunalasiprostituutio, avoimien ovien seksitarvikeliikkeet ja lapsenomaista intoa hehkuvat jenkkiteinituristit eittämättä poistavat paikan yltä Hollywood-elokuvien tarjoileman syntisen erotiikan auran.

Aikaisemmin mainitsemani artikkelin kirjoittaja esitti erään relevantin kysymyksen: Miksi maksullisten naisten alueilla lyhdyt ovat aina punaisia? Eräs fraaseja selittävä sivusto selitti käsitteen taustaa seuraavasti: Termi juontaa 1900-luvun alkuun, jolloin rautateiden rakennustyöt olivat kuumimmillaan. Rautatietyöläiset käyttivät punaisia lyhtyjä viestinnässä lähettäen niillä erilaisia signaaleja suurienkin etäisyyksien takaa. Työläiset kantoivat lyhtyjä mukanaan myös työstä lähtiessään. Mikäli tie vei ilotytön luo, jäi lyhty ulos merkitsemään naisen jo varatuksi.

Selitys siis kuuluu yksinkertaistetuksi: Lyhdyt ovat punaiset, koska rautatietyöläiset ovat aikoinaan käyneet niin paljon huorissa. Vai onko joku kuullut toista versiota tarinasta?

Niin tai näin. Itse onnistuin vangitsemaan kamerallani hetken, jolloin "tuonelan joutsen" lipuu läpi punalyhtyalueen. Joutsenkin vaikutti hieman kyllästyneeltä.

Kaupunkitaide: Ne on ne pienet jutut..

Tein piristävän havainnon tänä aamuna kiiruhtaessani paikasta x kohtaamiseen y. Vuorikadun jalankulkijoita ilahduttaa tällä hetkellä seinätiiliin liimattu tilataideteos, jossa on valokuvattu tiiliseinän ohikulkijoita. Suurin osa ihmisistä kulkee hartiat lysyssä kohti määränpäätään, osa on pysähtynyt poseeraamaan.

Kumminkohan itse tekisi?

Pelastustarina Chilestä

Aina sanotaan kuinka koira on ihmisen paras ystävä, mutta tässä surrealistisessa koiranpelastusvideossa hauveli pelastaa yliajetun lajitoverinsa raahaamalla tämän tiensivuun keskeltä pauhaavaa liikennettä.

Tapahtumapaikkana oli Chilen pääkaupunki Santiago, missä tilanne tallentui liikennekameroihin viime vuoden helmikuussa.

Liikutuksen saattelemana onkin hyvä käydä nukkumaan.

Oma Flow mansikka, muu Exit mustikka

(Kuva: Kultakolikon puraisu Missy Elliotin keikalla. Couldn't help my self. Taustalla olevalla mimmillä hyvä meininki.)

Suuntaan parinkymmenen minuutin kuluttua Suomen - ja kenties maailman - parhaille festivaaleille: Helsingin Suvilahdessa pidettävään Flow'hun. Vaikka naapurissa tapahtuva kesäkauden päättävä musiikkikarkelo on eittämättä PARAS, mainitsematta ei voi jättää heinäkuisella Balkanin matkalla koettua mainiota - ja mittavaa - Exit-festaria.

Serbian pohjoisosassa sijaitsevassa toiseksi suurimmassa kaupungissa Novi Sadissa pidettävä Exit pitää sisällään paljon samoja ominaispiirteitä kuin suomalainen muun muassa elektronista musiikkia, funkia, folkia, soulia ja indie-musiikkia tarjoava kolmepäiväinen Flow. Serbian festarit kestävät tosin neljä päivää ja tapahtumapaikkana on vaatimattomasti kaupunkia ympäröivän joen reunalla sijaitseva linnake.

Festivaali sai alkunsa, kun vapaaehtoisvoimin järjestetyllä musiikkitapahtumalla haluttiin ilmaista yleistä kyllästyneisyyttä Balkanin maiden välistä sotaisaa meinikiä vastaan. Exit otettiin vastan avosylin ja festarin kymmenvuotissynttäreitä vietetään ensi vuonna. Sinne siis! Ainoana miinuksena mainittakoon välillä ahdistanut ihmispaljous ja brittifestarivierailijoiden tauoton sekoilu. (Toim.huom. vilkkuvat pirunsarvipannat pitäisi kieltää lailla.)

Exitissä esiintyy vuosittain isoja nimiä, niinpä ennakkoon varattu 65 euron arvoinen lippu maksoi itsensä erittäin hyvin takaisin. Itse viihdyin eritoten Röyksoppin, Missy Elliotin ja LCD Sound Systemsin keikoilla. Tämänvuotiseen esiintyjäkaartiin kuului lisäksi festarille ominaista tyyliä noudattavien Chemical Brothersin ja Crystal Castlesin lisäksi myös erikoisempia valintoja, kuten klassisempi Faith no More. Ei napannut. Lisäksi mieleen jäi huolella sekoillut Sexy Sushi. Joku saattaisi todeta rosoisella äänellä: "You took too much wo-man, you took too much".

Jeps.. nyt pitää juosta. Villa Nah odottaa. Vaikka hehkutankin aidosti ulkomaisen mustikan puolesta, ei teollisuusalueen viikonlopuksi vallannutta mansikkaa voita mikään.

Henkäys eurooppalaista kahvilakulttuuria... Helsingissä!

Ystävä vinkkasi Annankadun ja Lönnrotinkadun kulmassa olevasta tunnelmallisesta italialais-portugalilaisesta kahvilasta nimeltä Posto. Vaeltelin viikonloppuna vinkatulla suunnalla ja päätin tarkastaa paikan. Lönnrotinkatu 9:ssä odottikin iloinen yllätys: pieni, tunnelmallinen, aito ja edullinen(!) espressokahvila on viimeinen saapunut kaupunkiin. Kahvin hinta järkyttää allekirjoittanutta viikosta toiseen, mutta silti kofeiiniaddikti pulittaa kuumasta kupistaan heittämällä neljäeurosen.

Takaisin Poston pariin. Muuten niin karulla betonikadulla kahvilan edusta erottui edukseen. Ikkunan edessä koreili pari pikkuruista pöytää ja sisällä välittömän huomion kiinnitti komea krominen espressokone.

Paikka on eittämättä pikkuruinen ja myy omistajiensa perinteitä kunnioittaen espresson (1,5 € !) lisäksi portugalilaisia ja italialaisia herkkuja, muun muassa pastel de nataa, tiramisua sekä aitoa italialaista gelatoa. Myynnissä on myös portugalilaisia ja italialaisia gourmet-tuotteita.

Terassilla oli hyvä hymyillä: Cappuccinon (2,40 €), kahden pallon jäätelöannoksen (3,50 €), 30-asteisen auringon (0 €) ja hyvän seuran (priceless) puitteissa Posto pääsi Helsingin lempikahviloideni kärkeen.

Onnellisuuden maantiede

Luen aina matkoillani pokkareita. Kevyet ja taipuisat nidokset ovat välillä korvaamattomia matkakumppaneita. Edellisreissun matkalukemisena oli ulkomaankirjeenvaihtajankin työskennelleen jenkkitoimittajan Eric Weinerin kirjoittama kirja The Geography of Bliss. Onnellisuuden maantiede perustuu kriittisen, hieman sarkastisen ja alituiseen onnettomuuden tunteita kokevan miehen etsintään. Haussa on maailman onnellisin paikka ja maailman onnellisimmat ihmiset – kuitenkaan ilman lässyttävää sivumakua.

Vaikka onnellisuus on subjektiivinen tunne, voidaan sitä myös mitata. Kirjan alussa Weiner suuntaakin matkansa Rotterdamiin globaalia onnellisuustutkimusta tekevän yliopistoprofessorin luokse. Kun lista onnellisista ja onnettomista maista asukkeineen on valmis, voi matka alkaa. Weiner matkustaa onnen perässä muun muassa Islantiin, Qatariin, Bhutaniin ja Moldovaan.

Sen lisäksi, että teos on kirjoitettu hauskasti ja pilke silmäkulmassa, on kirjan aihepiiri varsin ajankohtainen. Perustarpeiden täyttyessä ihmiset alkavat usein pohtia seuraavan tasojen asioita, onnellisuutta, asioiden merkityksellisyyttä. Työelämän piiputtaessa ihmisiä burn outin partaalle on alettu puhua paljon uusista tärkeämmistä merkityksistä kuin ura. Läpi teoksen Weiner kyseleekin itseltään, tutkimustuloksilta sekä paikallisilta ihmisiltä, mikä tekee heistä onnellisia. Miksi joissakin paikoissa ihmiset ovat tyytväisempiä kuin muualla?

Henkilökohtaisia havahtumiskokemuksia ja eri paikoissa vallitsevaa ilmapiiriä voi vain kuvailla toisille. Kuitenkin lukiessani huomasin, että minulla on hyvä, onnellinen tunne. Positiivisuus lisää positiivisuutta, sanotaan. Samaten onnen jäljittämiseen keskittynyt teos pitää ajatukset lämpiminä. Teema tuli tarpeeseen. Onneksi valitsin onnellisuuden enkä murhamysteeriä.

82-vuotias kapusi Kilimanjarolle

Liian moni jättää tekemättä asioita ja tavoittelematta unelmiaan viittaamalla liiaksi karttuneisiin ikävuosiin. Hienoa esimerkkiä oikeasta hengestä näyttää Afrikan korkeimmalle vuorelle Kilimanjarolle 82-vuotiaana kiivennyt englantilaismies George Solt. Ikämies nousi Tansanian kuuluisimmalle vuorelle heinäkuun puolivälissä poikansa ja tämän perheen kanssa. Solt nousi Kilimanjarolle pyhiinvaellushengessä, omistaen matkan viime vuonna edesmenneelle puolisolleen Jenille.

Solt on tällä erää vanhin Kilimanjarolle kiivennyt mies. Hyvä Yrjö! Asiasta kerrottiin Kilimanjaro Expeditionin sivuilla.

(Kuva: Flickr, Creative Commons)