Olen aina ollut reissaamisen ylin ystävä - pitäen sisällään lentomatkustamisen. Toisaalta vaalin nykyään arjessani ekologisuutta ja asioiden kestävyyttä eräänä keskeisenä arvona.
Lentomatkustamiseen liittyvä saastuttamiseen määrä aiheuttaakin himomatkaajan sydämessä oudon piston. Pitäisikö reissaamista vähentää sen takia? "Ei missään nimessä!" ääni alitajunnasta kiljahtaa. "Olisinko sitten vain ajattelematta asiaa ja jatkaisin vanhoilla linjoilla?".. tämäkään ei tunnu hyvältä.
Alkuvuonna ilmestyneessä Mondossa (1/2010) haastateltiin Suomen Kiinan-suurlähettilästä Lars Backströmiä. Mies on kansainvälisen ammattinsa lisäksi suuri matkustamisen ystävä ja käynyt jo tässä vaiheessa maailman kaikissa valtioissa. Itse asiassa tavoite tuli täyteen jo vuonna 1994 Moldovassa. Sen lisäksi, että fiilistelin miehelle karttuneiden kokemusten määrää, jäi mieleeni jutun lopussa ollut Backströmin kommentti: "Olen ollut onnekas eläessäni matkustamisen kultakautena."
Jutussa todetaan tämän viittaavan miehen ajatukseen siitä, kuinka ilmastonmuutoksen takia lentäminen voi olla tulevaisuudessa sallittua vain harvoille etuoikeutetuille. Ajatus on kuumottava. Useilla eri tasoilla. Onko kultakausi siis ohi? Maailmanhan pitäisi olla juuri nyt globaaleimmillaan ja avoimimmillaan. Mutta ei, ilmastonmuutoksen realiteetit ovat kaikkien nähtävillä. Biopolttoaine, kunpa sinut jo keksittäisin/annettaisiin tulla julki/kaupallistettaisiin!
En tiedä, kuinka moni todellisuudessa pohtii lentomatkustamisesta syntyviä suuria päästöjä. Ajatus: "Jee, lomalle!" on varmasti monelle tutumpi. En ole tässä paraskaan jeesustelija, toimitanhan itse erään suomalaisen lentoyhtiön lentokonelehteä.
Oman mielenrauhan vuoksi pyrin kuitenkin seuraavaan kolmeen asiaan:
1. Suosin pitkiä reissuja. Tällöin maiden väliä kuljetaan paljon junalla, busseilla ja muilla hidasta matkailua tukevilla välineillä. (Kannattaa muuten muutenkin tutustua erittäin kiinnostavaan Slow-liikkeeseen!) Muutenkin pitkä ajankohta mahdollistaa irtautumisen kotimaan tehtävistä, uutisista ja muusta oman arjen ympärillä pyörivistä asioista.
2. Mietin muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi Helsingistähän pääsee junalla läpi Aasian ja sieltä junalla ja laivalla aina Australiaan saakka! Aikaa tämä kyllä vaatii. Some day.
3. Pyrin käymään nyt siellä, mihin on vaikea päästä neljänkymmenen vuoden kuluttua – tai mihin en taivu neljänkymmenen vuoden kuluttua..;). Lentomatkustamisen mahdollisen kartellin vuoksi tällaisia paikkoja voisivat olla esimerkiksi: Islanti, Grönlanti ja Amerikat. Eläkepäivien patikkareissuja ja muita hitaita matkamuotoja voikin sitten harjoittaa hyvillä mielin, kun on nuorena sukeltanut haiden kanssa, pyöräillyt vuoristoteitä alas ja juonut tequilaa Meksikossa. Jos ei mietitiä ympäristötuhoa ja liikkumisen vaikeutumista, miksei näitä kaikkia toki voisi tehdä vielä seitsemänkymppisenäkin.
ps. Olen julkaissut blogin etusivulle kyselyn liittyen lentomatkustamisen dilemmaan. Vastaa nyt ihmeessä!
(Kuva: Flickr, Creative Commons)
Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt välttämään lentämistä viimeiseen asti tajutessani kuinka valtavaa haaskausta se on luontoa kohtaan. Matkailun tuomat elämykset ja kokemukset ovat toki itseisarvona houkuttelevia, mutta pohjimmiltaan kyseessä on omien hedonististen päämäärien täyttämisestä. Kääntöpuolena on kuitenkin tämän huvin epäekologisuus. Mietin milloin henkilökohtaisen hyvä tavoitteluni oikeuttaa minut toimimaan yhteisen pahan lisäämiseen.
VastaaPoistaItselleen lentämisen perusteleminen tuo aina eteen umpikujan, kun kyseessä on asia, jota ilmankin voisi elää. Miksi minun tarvitsee lähteä maailman ääriin hakeakseni elämyksiä? Olenko turtunut nykyihminen? Elämästä nauttiminen ilman lentämistä on vain asennekysymys, eikä se ole pois elämisen laadusta.
Ongelmien luota pois lähteminen tai pakeneminen turruttaviin elämyksiin ei ole mielestäni paras syy matkustamiseen. Huomasin jossain vaiheessa eläväni vain seuraavaa matkaa suunnitellen, ja tämä ei ollut erityisen hyvä tapa elää. Omassa arjessakin pitäisi olla mielenkiintoista tarttumapintaa, elämyksiä ja virkistäviä kokemuksia. Niitä saa, kun panostaa elämänlaatuun myös kotona ja pohtii asioita, joita haluaisi kokeilla tai joista pitää versus ei pidä.
VastaaPoistaToisaalta en missään nimessä koe matkustamisen olevan pelkkää hedonismia ja itsekeskeistä elämysriistoa, vaan myös aitoa kokemista ja jakamista. Se myös tarjoaa vastauksia uteliaisuuteen: maailma ja kulttuurit ovat meille avoinna. Kuinka niiden läsnäolon voisi vain ignoorata ja keksittyä vain omaan kulttuuriin tai seurata pelkästään negatiivisista asioista uutisoivaa mediakuvaa?
Elämästä voi - ja tulisi - nauttia myös kotona. Maailma tarjoaa joskus kuitenkin enemmän tilaa omille ajatuksille. Molempi parempi!