Euroopan paras bailupääkaupunki?

Belgrad. Itse nimessä on jotain hyvin tunnelmallista. Ensimmäinen kosketus Serbian pääkaupunkiin syntyi hikisen hellebussin siirtyessä lentokentältä kohti kaupungin keskustaa. 45 minuuttia kestävällä matkalla hostelli-isäntämme ja oppaamme Stefan kertoi muutamia faktoja maastaan:

1. Kaikkialla on turvallista, ainoastaan pääkaupungin bussissa kannattaa varoa pitkähihaisia miehiä näpistelyjen varalta. Sellitoverit ovat tehneet taskuvarkaille vankila-aikoina tunnistusarvet käsiin, joten vain tietty joukko käyttää yli 30 asteen helteelläkin takkia.
2. Serbiasta löytyy kaikkea: pääkaupunki tarjoaa parhaat bileet (Lonely Planet kuulemma vahvistaa faktan), Euroopan suurimman ortodoksisen katedraalin (sisäosan rakennustyöt ovat vielä käynnissä), parhaat täytetyt letut (kokeiltu! ja njaah, maistettu parempiakin), ja tietysti parhaat urheilijat (serbit ovat tunnetusti ylpeitä muun muassa omista koripalloilijoistaan lahden toisella puolen)
3. Kesällä on turhan kuuma, mutta ei hätää, kaikki suuntaavat helteellä "rannalle", eli kaupungin läpi virtaavan Sava-joessa lepäävälle Ada Ciganlija -saarelle.
4. Mainitsinko jo, että Belgradissa on Euroopan paras yöelämä?

Näiden puheiden jälkeen ei voinut kun laskea rinkan kerrossängyn viereen, ottaa huikan kloorilta maistuvaa hanavettä (varsin juomakelpoista) ja miettiä mistä aloittaa. Serbian - ja koko Balkanin alueen - historia on lievästi sanoen tapahtumarikas . Valtioiden rajoja on rakennettu ja purettu lukuisia kertoja ja serbivaltion johdossa on ollut erilaisia diktaattorin elkeitäkin omaavia propagandapersoonia, jotka ovat tehneet näkökulmasta riippuen paljon karmeita asioita tai vastaavasti etnistä puhdistusta kannattavan mielestä varmasti paljon hyvää.

Kymmenen euroa kustantanut vaatimaton yöpaikka Hostel Sveti Djordje sijaitsee varsin näppärästi aivan keskustan tuntumassa. Päivä tai pari kuluu helposti tutustumalla kaupungin reunalla olevaan komeaan linnakkeeseen ja viilentyen keskustan puistoissa. Virallista turistiosuutta tuli hoidettua myös Jugoslavian isähahmo Josip Titon museossa. Kuten tuossa mainiolla Balkan travellers -sivuilla olevassa jutussakin todetaan, tuon Jugoslaviaa koossa pitäneen partisaanihahmon eriskummallista suosiota ei voi olla ihmettelemättä. Museosta löytyy muun muassa tuhansia soihtuja, joita ihmiset kantoivat Titon syntymäpäivän kunniaksi juostuilla maratoneilla. Soihtujen matka ei ollut suinkaan vaatimaton: läpi Jugoslavian. Balkan travellers -sivulle on tiivistetty hyvin myös sotarikoksista syytetyn presidentti Slobovan Miloševićin tekosia.

Mutta miten raffi lähihistoria nivoutuu yhteen hyvän bailuskenen kanssa? Erään tulkinnan mukaan belgradilaisten into viipyillä baareissa pikkutunneille saakka ilman huolta seuraavaan työpäivään sijoittuvasta päänsärystä voidaan johtaa kansakunnan tuoreisiin muistikuviin ikeen alla vietetyistä vuosista. Kun on kerta lopultakin tilaisuus nauttia elämästä ja vapautua, niin pop-biitti taustalle ja baariin!

Hehkutetun yöelämän ydinpaikat sijaitsevat lähinnä kaupungin keskustassa ja joen varrella. Keskustasta toden totta löytyi lukuisia kivoja pikkubaareja live-esityksineen, ironisviiksisine indieskeneineen ja kapakoineen, joiden ovissa ei lue nimiä. Eräs ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on osoitteessa Bulevar Despota Stefana 36 sijaitseva boheemi Blow up Bar (kuvassa vasemman puoleinen tyttö suosittelee juuri herkkudrinkkiä) ja myös naapurissa sijaitseva Brod on kiva. Tutustuimme myös suuremmalla porukalla joenvarrella sijaitseviin laiva- ja lauttabaareihin, joissa valtaosassa soi jäätävä eurodiscotrancebalkanjytä esitanssijoineen, jotka näytivät keikkailleen jo 90-luvun alussa. Not recommendable. Sinnikäs jokivarren kulkija voi löytää myös rennompaa musiikkia tarjoavampia funky-botskeja. Check!

Onko Belgrad yökiitäjän näkökulmasta Euroopan paras? Tällä empirialla ei pysty ottamaan kantaa ykkössijaan, mutta kiitettävä se on.

Ovo je Balkan

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta Balkan? Ainakin euroviisukappaleet, joiden kertosäkeessä kierrätetään oman niemimaan jaloa kutsumanimeä haitarin poljennan tahdissa. Allekirjoittaneen kesäreissu kohdistuikin tänä vuonna haitaripopin lähteille: Serbiaan, Kroatiaan ja Bosnia-Hertsegovinaan.

Unkarin alapuolella lepäävät entisen Jugoslavian valtiot voivat aiheuttaa jonkin verran haasteita muistettavuuden kannalta. Uusia valtioita syntyy aina muutaman vuoden välein ja eri paikkojen kyseenalainen itsenäisyys ihmetyttää pohjoista matkaajaa.

Lyhyt muistinvirkistys entisen Jugoslavian valtioista lieneekin paikallaan. Aikaisemmin kuusi sosialistista liittotasavaltaa (Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia) muodostivat Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan. Nykyään entisillä liittotasavalloilla on omat valtiot rajoineen ja rauha vallitsee suurimmassa osassa maita (Serbiasta itsenäisyyttä hakevaa Kosovoa lukuun ottamatta), mutta etniset ristiriidat eivät ole vieläkään täysin pyyhkiytyneet muistista.

Lähtemättä politisoimaan liikaa aiheesta sanottakoon, että serbit ovat hyvin ylpeitä entisen Jugoslavian isäntävaltion statuksestaan, kroatialainen vannoo oman rannikkovaltionsa erinomaisuuden nimeen ja bosnialainen eroaa omasta mielestään täysin naapureistaan. Toki eroavaisuuksia löytyy, mutta jo pelkästään alueen lähihistoriaa katsoen ei ole yllättävää, kuinka samankaltaisia Balkanin maat ovat aina ruokakulttuurista kieleen ja yleiseen tapakulttuuriin.

Koska hyviä vinkkejä on monia, teen useamman bloggauksen Balkanista. Matka alkoi Serbian pääkaupungista Belgradista, joka ihastutti ja ihmetytti rappioarkkitehtuurillaan. Historiaa hehkuvien roomalaisten rakennusten viereen kasatut neuvostorumilukset luovat kokonaisuuden, jota voi joko ihastella tai kauhistella. Valinta on vierailijan käsissä. Mutta lisää Serbiasta ja Belgradista myöhemmin.

Jotta päästään takaisin kevyeen Balkan-tunnelmaan voi taustalle jättää soimaan Serbian tämänvuotisen euroviisukappaleen, jonka nimi kääntyy Tämä on Balkan. Jos joku ei pelannut viihdyttävää Euroviisu-juomapeliä itse tapahtuman aikaan, voi tviisumuistoa verestää Cityn ohjeiden ja Norjan viisusivuilta löytyvien klippien avulla.

Tangotreffit

Kiskot kuljettivat torstaina Poriin seuraamaan argentiinalaisranskalaisen elektrotangoyhtye Gotan Projectin performanssia. Yhtye on ollut yksi lempiartisteistani jo pitkään, ja muutama vuoksi taaksepäin tehty visiitti Argentiinan jaloon pääkaupunkiin, Buenos Airesiin ei suinkaan vähentänyt intoa kiihkeää latinomusiikkia kohtaan.

Vaikka Argentiina + Tango -kombinaatio on jokseenkin samantapainen klisee kuin Suomi + Sauna, ei melankolisen musiikin liitosta tuliseen lattarikulttuuriin voi olla myöntämättä. Argentiinalainen tango ei istu minnekään paremmin kuin Buenos Airesiin ja vielä tarkennettuna tangonnälkäisen vierailijan Place to Be on kaupunginosa San Telmo.

Tuo suurkaupungin vanhin - ja boheemein- kaupunginosa on täynnä pittoreskeja kahviloita ja tangosaleja, joiden kaiuttimista sävelet valuvat kadulle saakka. Joka puolella näkyy niin taivutuksia taitavia paikallisia, tanssinopettajia, tangon saloihin perehtyviä opiskelijoita sekä vain yleisesti kiinnostuneita sivustaseuraajia.

Itse päädyin tango & dine -iltaan, jonne samaisessa hostellissa viipyvä matkaaja pyysi minua mukaan. Tangotreffit, mikä sen parempaa! Viini ja hiki virtasivat samalla kun taustalla soi mikäpä muukaan kuin Naisen tuoksusta tuttu sävel. Lovely.

Missä hitossa on Matt?

Ihmisillä on tapana kehittää omia sivuprojektejaan pidemmillä reppureissuilla. Yksi opettelee paikallista kieltä tai kirjoittaa kattavia päiväkirjamerkintöjä, toinen harjoittelee pyörittelemään langan päässä roikkuvia kangaspussukoita, jotka simuloivat tulipalloja.

Conneticutilainen videopelisuunnittelija Matt Hardingin teki jotain muuta reissatessaan Aasiassa viisi vuotta sitten. Pönöttävien turistikuvien sijaan Harding päätti tanssia erikoislaatuisen tamppaavalla tyylillään ympäri maailmaa eri nähtävyyksien edessä. Lopputulos videoitiin, editoitiin ja näin syntyi projekti nimeltään Where the Hell is Matt.

Youtube-videosta tuli superkuuluisa, Hardingista muodostui internet-julkkis ja nykyään mies luennoi paitsi sosiaalisen median tempauksista, myös tanssahtelee sponsoroidusti ympäri maailmaa.

Tarinalla on myös onnellinen jatko: Hardng jatkaa yhä videoiden tekoa ja mies rekrytoi nettisivujensa kautta jatkuvasti lisää ihmisiä mukaan maailmalla tapahtuvaan tanssi-ilotteluun. Kenties jonain päivänä kohteena on Suomi.

Mutta missä Matt on nyt? Nettisivuilla olevan Matt-navigaattorin mukaan mies tanssii tällä erää Dubaissa.

Ida y Vuelta

Peripohjoismaalaisen etunimeni ympärille on muotoutunut vakiolohkaisu Etelä-Amerikassa tai ylipäänsä espanjankielisissä maissa reissatessa. Sanan ida sanakirjamerkitys on meno, ja olen kohdannut hölmistyneen ilmeen edestäni kerran jos toisenkin esittäytyessäni: "Voit kutsua minua menolipuksi!" Kanariansaarten ympäristössä nimellä on jopa lisämerkitys hullu.

Pikkunäppärien kaksoismerkitysten lisäksi maailma jaksaa kiinnostaa pienine kuriositeetteineen, mahtipontisine monumentteineen – unohtamatta erilaisia kulttuurisia perversioita. Aionkin jatkossa jakaa erilaista matkustamista koskevat tietoni ja tuskani sekä hyväksi havaitsemani käytännöt, joita mukaan on tarttunut lukuisilta taaksejääneiltä reissuilta – tulevista välietapeista puhumattakaan.

Kirjoitusten taustaideologia nojaa täysin reissaamisen lainalaisuuksiin. Kaikki matkailun tyylilajit ovat mieleisiä ja suotavia: extreme, luksus, paketti, köyhäily, ekologisuus, reppu, freestyle, liftaus, junailu ja niin edespäin. Tärkeintä ei ole miten ja mihin pääsee perille, vaan se mitä kiinnostavaa matkalta löytyy.

Ai niin, sana vuelta tarkoittaa vuorostaan paluuta. Matkojen välissä on välillä hyvä pyörähtää kotonakin.