Peripohjoismaalaisen etunimeni ympärille on muotoutunut vakiolohkaisu Etelä-Amerikassa tai ylipäänsä espanjankielisissä maissa reissatessa. Sanan ida sanakirjamerkitys on meno, ja olen kohdannut hölmistyneen ilmeen edestäni kerran jos toisenkin esittäytyessäni: "Voit kutsua minua menolipuksi!" Kanariansaarten ympäristössä nimellä on jopa lisämerkitys hullu.
Pikkunäppärien kaksoismerkitysten lisäksi maailma jaksaa kiinnostaa pienine kuriositeetteineen, mahtipontisine monumentteineen – unohtamatta erilaisia kulttuurisia perversioita. Aionkin jatkossa jakaa erilaista matkustamista koskevat tietoni ja tuskani sekä hyväksi havaitsemani käytännöt, joita mukaan on tarttunut lukuisilta taaksejääneiltä reissuilta – tulevista välietapeista puhumattakaan.
Kirjoitusten taustaideologia nojaa täysin reissaamisen lainalaisuuksiin. Kaikki matkailun tyylilajit ovat mieleisiä ja suotavia: extreme, luksus, paketti, köyhäily, ekologisuus, reppu, freestyle, liftaus, junailu ja niin edespäin. Tärkeintä ei ole miten ja mihin pääsee perille, vaan se mitä kiinnostavaa matkalta löytyy.
Ai niin, sana vuelta tarkoittaa vuorostaan paluuta. Matkojen välissä on välillä hyvä pyörähtää kotonakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti