Neretvajoen varrella

Jostain syystä päädyn aina kuvaamaan matkoillani paikallisia ikäihmisiä. Tuntuu siltä, että he osaavat hyödyntää oman kotikaupungin tarjoamia virikkeitä ja ovat jo aikoja sitten luopuneet intohimosta kiirettä kohtaan. Tietysti kuka tahansa elämästä ja hetkestä nauttiva ihminen on kaunis, mutta usein tuntuu siltä, että vasta kokemuksien kartuttama ikä aukaisee silmät paikallista erityisyyttä kohtaan.

Tämän kuvan etualalla on joukko bosnialaisia herrasmiehiä pelaamassa korttia Neretvajoen rannalla helteisenä heinäkuisena iltapäivänä. Samalla nuorempi ikäpolvi kahlaa viileässä virtavedessä.

Taustalla siintävä kirkas Neretva on yksi kauneimmista näkemistäni joista. Tein kuluneena kesänä joen kanssa lähempää tuttavuutta kolmetuntisen koskenlaskureissun aikana. Kuohut olivat varsin pienet, elämysmatkan pääosassa olivat tällä kertaa kaunis jokea reunustava kallionseinämä, järjettömän kirkas vesi ja raikkaan vuoristoilman käsinkosketeltava puhtaus.

Koskenlaskureissun järjesti kolmihenkinen perheyritys, Kenoraft (yhteystiedot löytyvät mm. Facebookista, hakusanalla Neretva Rafting). Heikohkosti englantia taitava perheen poika vetää reissut samalla kun eläköityneet vanhemmat kokkailevat seikkalijoille aterioita. 40 euroa kustantavia reissuja järjestetään pikkukaupungissa Konjicissa, jonne pääsee Sarajevosta kahden tunnin junareissulla.

Jos melontaelämys ei nappaa, voi päivän aina viettää joen varrella seuraamalla paikallisia vanhuksia toimissaan.

Unelmaduuni maailmalla – osa 1

Finnair on freesannut ilmettään ja saanut massoja liikkeelle viime viikkoina laittaessaan hakuun elämystenmetsästäjän työpaikan.

Haussa oleva Quality hunter, eli laadunmetsästäjä kiertää ympäri maailmaa ja raportoi blogimuotoisesti finskille ja yleisölle parhaista paikoista, hotelleista, palvelusta ja muista hyvään matkaelämykseen vaikuttavista seikoista.

Paikkoja on tarjolla neljä ja pestin pituus on kaksi kuukautta, joten pysyvämmästä unelmaduunista ei kuitenkaan ole kyse.

Jos elämäntilanne olisi eri, olisin niiin hakenut jo tähän hommaan.

ps. Tänään on viimeinen hakupäivä!!

(Kuva: Finnair)

Hyvä linkkivinkki Conan O'Brianilta

Hei vaan!

Kiire ei vieläkään ole hellittänyt, niinpä yritänkin seuraavina kuukausina laittaa tänne hieman lyhyempiä vinkkejä, jotta blogi taas elävöityisi.

Tämä loistava vinkki tuli vastaan tänään: entinen Late Night -kasvo Conan O'Brian tweettasi nettisivusta Craigslist, jota kautta hän oli saanut hyvän häälahjaidean. Sivuilla esitellään kaupunkikohtaisesti hyviä asumis-, ostos-, keikka-, ja muita hyviä ajanviettovinkkejä. Helsingillekin löytyy oma osionsa.

Jos suunnitteilla on esimerkiksi pidennetty loma Euroopassa, kannattaa Craigslist pitää mielessä!

Tänne voisin palata juuri nyt

(Iguazu Falls. Vesimassan aiheuttaman kohinan voi kuulla yhäkin.)

Pahoittelut, postaus on ollut vähän tauolla.. yrityksen perustaminen on vienyt aika paljon voimia ja aikaa.. kumma juttu! Todellisuuspakoa harrastaessani olen selaillut vuoteen 2007 sijoittuvia kuvia Etelä-Amerikasta ja aloin haaveilemaan teleporttauksesta. Tässä muutamia valikoituja otoksia, joiden avulla voin paitsi verestää omia muistoja, toivottavasti myös siirtää hyviä tunnelmia teille.

(Paraguyalainen kengänkiillottaja breikillä.)

(Matkalla Bolivian suola-aavikoille. Flamingot veivät sydämen.)

(Aavikolla tuulee. Salar de Uyuni.)

(Ladyt La Pazissa.)

(Biking has never been so extreme.)

(Aurinkojumalten jäljillä, Perun rannikko)

(Arvaa kuka?)

Eka kerta se on aikuisellekin

Törmäsin vastikään yhdysvaltaisen Sherry Lea Ottin blogiin, jossa elämäntapareissaaja muistelee ensimmäistä ulkomaanmatkaansa kymmenen vuotta sitten.

Ott oli 30-vuotias ensimatkaaja ja vierailun kohteeksi oli valikoitunut työkaverin kotimaa, Turkki. Kaiken piti olla järjestettyä. Lennot oli varattu etukäteen ja majapaikkana toimisi työkaverin perheen koti. Kokemuksia matkustamisesta ei ollut, mutta niitä ei juuri tarvittaisikaan, kaikesta huolehtisi työkaveri ja tämän perhe.

Matkan alkuun ilmestyi yllättäen mutkia ja nainen päätyi viettämään alkumatkansa yksin Istanbulissa ihmetellen sormia polttavia teelaseja ja epäkäytönnöllisiä matkashekkejä vieraan kielen ja kulttuurin ympäröimänä. Tuntemattomasta kumpuavat epävarmuuden tunteet sekoittuivat kiehtovaan uteliaisuuteen, jota jatkuvat aistiärsykkeet ruokkivat.

Lukiessani naisen muistelmia ja peruskäytäntöihin liittyviä vaikeuksia, muistui mieleen joskus itsekin kokemiani hämmennyksen hetkiä ja arkuuden tunteita, joita erityisesti ensimatkalainen kokee hankalissa tilanteissa: tingatessa huijaritaksin hintaa alas tai pohtiessa parasta tapaa löytää majapaikka kyläpahasesta, jonne saapuu iltahämärässä.

Olin itse ensimmäistä kertaa ulkomailla vanhempieni kanssa iässä, jolloin omat jalat eivät vielä kantaneet. Ensimmäiselle omalle reissulle suuntasin 16-vuotiaana viettäessäni yhden kesäkuukauden Lontoossa. Matkustaminen ja yksin kulkeminen oli suhteellisen helppoa, olinhan aikaisemminkin seurannut yleisiä lentokenttäkäytäntöjä (mind your bag!) ja huomannut, että paikallisilta voi aina kysyä apua neuvottomuuden koittaessa. Tunnenkin päässeeni helpolla!

Matkustamisen kynnys on nykyään Euroopassa todella alhainen. Nuoret matkustavat itsenäisesti, kauas ja paljon. Ei ole harvinaista tavata 18-vuotiasta maailmanympärimatkaajaa rinkka selässään, huolet taakse heitettynä. Kaikille kuitenkaan ensimmäisiä matkakokemuksia ei kartu vielä teni-iässä. Yllättävät epävarmuuden hetket voivat nakertaa aikuismatkaajan hermoja ja itsetuntoa. Kehen voi luottaa, mistä kysyä neuvoa? Aikuiselmää leimaavat harkinnanvaraisuus ja suunnitelmallisuuus. Matkoilla taas ei voi - eikä pidäkään - suunnitella kaikkea, aina edes perusjuttuja.

Suuri arvostus aikuisiällä aloittaneille reissaajille! Oli ikävuosia sitten 30 tai 70, koskaan ei ole myöhäistä.

(Kuvassa allekirjoittanut on ensimmäisellä pitkällä reppureissullaan Meksikossa. Mukana huolet heivannut matkatoveri Varpu.)

Haaveiletko matkasta maailman ympäri?

Budjetti: Älä keksi pyörää uudestaan tai tee turhaa selvitystyötä, joku sen on kuitenkin jo tehnyt. Eräs suomalainen pariskunta on tehnyt erittäin hyvää dokumentaatiota oman maailmanympärimatkansa reiteistä, budjeteista ja hyvistä paikoista. Erityisesti heidän koostama maakohtainen budjettiarvio on hyvä työkalu pidempää reissua suunnittelevalle. Täältä löytyy lisäksi erittäin kattava englanninkielinen budjettimatkaajan tietopankki. Check!

Oppaat: Ilman matkaopasta matkaaminen voi olla joidenkin mielestä jännittävää. Minusta se on vain typerää. Oppaista saa paljon perustietoa maista, kulttuureista, paikkojen historiasta ja hintatasoista. Erityisesti niissä olevat kartat tulevat usein tarpeeseen. Luonnollisestikin oppaiden tarjoamia perustietoja kannattaa kartuttaa juttelemalla paikallisten ihmisten ja muiden reissaajien kanssa. Yleensä ihmiset kantavat parasta tietoa mukanaan. Hyviä englanninkielisiä oppaita tekevät ainakin: Lonely Planet, Foot Print ja Rough Guide. Itse suosin listan ensimmäistä, erityisesti sen karttojen vuoksi. Suomeksi mielenkiintoista ja ajankohtaista tietoa voi löytää Mondon matkakirjoista. Kaikista niistä ei kuitenkaan löydy karttoja tai ovat tosi huonoja, jolloin ne pitää hankkia erikseen.

Lennot: Halpalentoyhtiöitä ja erilaisia lentojen hintavertailusivustoja on niin paljon, että niiden vertailu tuntuu välillä erittäin raskaalta. Tässä muutamia hyviä sivustoja, mistä etsiä halpoja lentoja: Itä-Eurooppa, vertaa tarjouksia (eritoten Euroopassa), Jenkkilä, kokoelmasivu halpalentoyhtiöstä.

Missio: Eikö pelkkä reissaaminen reissaamisen vuoksi tai riippukeinussa löhöily kiinnosta? Aktiivimatkailun muodot ovat nykyään monet. Eri maat tarjoavat lukuisia kehitysprojekteja, vapaaehtoistyönmuotoja ja muita yleishyödyllisiä tehtäviä joilla voit pitää itsesi aktiivisena – ja ehkä vähän pelastaa maailmaa siinä sivussa. Tänne on koottu suuri maakohtainen lista erilaisista work and travel- ja muista hyväntekeväisyysprojekteista, joihin voi ottaa osaa tienpäällä. Usein paikat tarjoavat majapaikan ja ruokaa työtä vastaan. Joskus auttaminen on palkkiovapaata.

Majoitus: Matkaoppaat ovat tässäkin usein hyödyksi. Aina tiepäällä ei ole wlania tai tietokonetta saatavilla. Kun netti löytyy, kannattaa ajankohtaista tietoa etsiä edullisia majoituspaikkoja ja hostelleja listaavilta verkkosivuilta, kuten hostelworld ja hostels.

Pakkaaminen: Maailman ympäri matkaamisen perusajatus liittyy erilaisissa ympäristöissä, kulttuureissa – ja sääolosuhteissa viipymiseen. Näin ollen viisas pakkaa jo etukäteen kaikkien sääolosuhteiden vaatekerrat (mieluusti isoihin minigrip-pusseihin, etteivät kastu jos rinkka kastuu), makuupussin, vaelluskengät tai sadetta kestävät lenkkarit, peruslääkkeet, ohuen pyyhkeen, hygieniatarpeet ja erilaisia erävälineitä omien mieltymysten mukaan. Minimalismi on kaiken a ja o. Allekirjoittaneen kaltaisille materialisteille tämä on väillä pirun vaikeaa.

Fiilis: Keep it good. Välillä väsyttää. Sitten kannattaakin unohtaa hetkeksi suunnitelmat ja jämähtää paikoilleen.

(Kuva: Flickr, Creative Commons)

Lentäjä, tunnetko piston sydämessäsi?

Olen aina ollut reissaamisen ylin ystävä - pitäen sisällään lentomatkustamisen. Toisaalta vaalin nykyään arjessani ekologisuutta ja asioiden kestävyyttä eräänä keskeisenä arvona.

Lentomatkustamiseen liittyvä saastuttamiseen määrä aiheuttaakin himomatkaajan sydämessä oudon piston. Pitäisikö reissaamista vähentää sen takia? "Ei missään nimessä!" ääni alitajunnasta kiljahtaa. "Olisinko sitten vain ajattelematta asiaa ja jatkaisin vanhoilla linjoilla?".. tämäkään ei tunnu hyvältä.

Alkuvuonna ilmestyneessä Mondossa (1/2010) haastateltiin Suomen Kiinan-suurlähettilästä Lars Backströmiä. Mies on kansainvälisen ammattinsa lisäksi suuri matkustamisen ystävä ja käynyt jo tässä vaiheessa maailman kaikissa valtioissa. Itse asiassa tavoite tuli täyteen jo vuonna 1994 Moldovassa. Sen lisäksi, että fiilistelin miehelle karttuneiden kokemusten määrää, jäi mieleeni jutun lopussa ollut Backströmin kommentti: "Olen ollut onnekas eläessäni matkustamisen kultakautena."

Jutussa todetaan tämän viittaavan miehen ajatukseen siitä, kuinka ilmastonmuutoksen takia lentäminen voi olla tulevaisuudessa sallittua vain harvoille etuoikeutetuille. Ajatus on kuumottava. Useilla eri tasoilla. Onko kultakausi siis ohi? Maailmanhan pitäisi olla juuri nyt globaaleimmillaan ja avoimimmillaan. Mutta ei, ilmastonmuutoksen realiteetit ovat kaikkien nähtävillä. Biopolttoaine, kunpa sinut jo keksittäisin/annettaisiin tulla julki/kaupallistettaisiin!

En tiedä, kuinka moni todellisuudessa pohtii lentomatkustamisesta syntyviä suuria päästöjä. Ajatus: "Jee, lomalle!" on varmasti monelle tutumpi. En ole tässä paraskaan jeesustelija, toimitanhan itse erään suomalaisen lentoyhtiön lentokonelehteä.

Oman mielenrauhan vuoksi pyrin kuitenkin seuraavaan kolmeen asiaan:

1. Suosin pitkiä reissuja. Tällöin maiden väliä kuljetaan paljon junalla, busseilla ja muilla hidasta matkailua tukevilla välineillä. (Kannattaa muuten muutenkin tutustua erittäin kiinnostavaan Slow-liikkeeseen!) Muutenkin pitkä ajankohta mahdollistaa irtautumisen kotimaan tehtävistä, uutisista ja muusta oman arjen ympärillä pyörivistä asioista.

2. Mietin muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi Helsingistähän pääsee junalla läpi Aasian ja sieltä junalla ja laivalla aina Australiaan saakka! Aikaa tämä kyllä vaatii. Some day.

3. Pyrin käymään nyt siellä, mihin on vaikea päästä neljänkymmenen vuoden kuluttua – tai mihin en taivu neljänkymmenen vuoden kuluttua..;). Lentomatkustamisen mahdollisen kartellin vuoksi tällaisia paikkoja voisivat olla esimerkiksi: Islanti, Grönlanti ja Amerikat. Eläkepäivien patikkareissuja ja muita hitaita matkamuotoja voikin sitten harjoittaa hyvillä mielin, kun on nuorena sukeltanut haiden kanssa, pyöräillyt vuoristoteitä alas ja juonut tequilaa Meksikossa. Jos ei mietitiä ympäristötuhoa ja liikkumisen vaikeutumista, miksei näitä kaikkia toki voisi tehdä vielä seitsemänkymppisenäkin.

ps. Olen julkaissut blogin etusivulle kyselyn liittyen lentomatkustamisen dilemmaan. Vastaa nyt ihmeessä!

(Kuva: Flickr, Creative Commons)